Yhteistyöllä uusiin sfääreihin!

Järjestöt tällaisena listana ovat päällisin puolin katsottuna varsin erilaisia ja moninaisia. Mutta kun tarkastelee heidän kehittämishankkeitaan, ei mene kauaakaan kun yhteinen todellisuus paljastuu.

Iso osa kehittämistyöstä paikantuu lapsiperheiden jokapäiväisen elämän ja arjen sujumisen lisäämiseen. Useat hankkeet virittävät uudenlaista yhteistyötä koulun ja kodin välillä. Lasten ja nuorten vapaa-ajan mahdollisuuksia halutaan vahvistaa yhdessä hankkeessa, sijaishuoltoa kehitetään kahdessa. 
Kehittämistyön lähtökohdat kumpuavat järjestöjen omien jäsenten tai asiakkaiden asettamasta tarpeesta, tutkimus- ja kokemustiedon vaatimuksesta tai tulevia tarpeita ennakoiden. Ohjelmatyössä tavoitteena on nousta sfääreihin – eli löytää lapsen elämää parantavia yhteisiä tekijöitä, irrottautua sisällöllisistä yksityiskohdista ja tarkastella sekä kokonaisvaltaisemmin että syvemmin järjestöjen toimintaa. Tähän mennessä ainakin kolme yhteistä ”tekijää” on paikannettu: yhteistyö, vertaistuki ja vapaaehtoistoiminta.

Yhteistyö

Lapsi kohtaa elämänpiirissään erilaisia aikuisia; vauvalle tärkeimmät ovat vanhemmat, sitten sisarukset ja suku. Pikkuhiljaa piiri laajenee – muskarikaverit ja kaverit hiekkalaatikolta, neuvolan terkkari ja lastenhoitaja päiväkodista. Mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä enemmän hän kohtaa ammattilaisia, tavallisia aikuisia, tukijoita ja auttajia kasvunpolullaan. Kaikki he ovat avainasemassa lapsen elämässä –ei yksin vaan yhdessä. Siksi yhteistyön kehittäminen lapsi keskiössä on aina paikallaan.

Vertaistuki

Monissa lapsiperheissä riemuitaan ja ahdistutaan samoista asioista. Ja lähes kaikki isät ja äidit ovat huomanneet, että toinen isä tai äiti ymmärtää itseä paremmin kuin sata ammattilaista tai oma vanhempi. Vertaistuki on vaikuttavaa arjen murheiden jakamisessa ja käytännön ongelmien ratkaisuissa. Esimerkiksi kun perheessä on erityinen lapsi, elämän erityistilanteisiin saan usein nopeasti avun vertaisverkostosta.  

Vapaaehtoistoiminta

Emma & Elias -ohjelman viesti on Pidetään huolta lapsista. Se tarkoittaa meitä kaikkia. Kaikilla meillä on mahdollisuus osallistua lapsen elämään. Aikuinen voi ilmoittautua järjestön vapaaehtoiseksi tai pohtia onko omassa lähipiirissä – suvussa tai pihalla – lapsi tai nuori, joka voisi tarvita aikuista. 
Vapaaehtoistoiminnasta lisää seuraavassa Emma & Elias -blogissa, jonka kirjoittaa HelsinkiMission kansalaistoiminnanjohtaja Henrietta Grönlund. Hän on vastikään väitellyt aiheesta Helsingin yliopistossa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/32919

Yhteistyöterveisin,
Ulla Lindqvist, ohjelmapäällikkö, Emma & Elias -ohjelma, Lastensuojelun Keskusliitto