Vapaaehtoistoiminta on välittämisen ja yhteisöllisyyden keidas

Se on yhtäältä – nimensä mukaisesti – yksilön vapaaseen tahtoon perustuvaa toimintaa, johon ei vie pakko, taloudellinen palkkio tai Suomen tapauksessa useinkaan  myöskään vahva kulttuurinen normi.

Suomalaisen vapaaehtoistoiminnan taustalla on tutkitusti henkilökohtainen motivaatio, useimmin jonkinlainen auttamishalun ja muiden motiivien yhdistelmä, joiden taustalla vaikuttavat yksilön arvot, minäkuva ja elämänkatsomus.

Toisaalta kunkin maan kulttuuriset arvot ja normit sekä niihin kietoutuvat poliittiset mallit ja sosiaalipoliittiset ratkaisut vaikuttavat vapaaehtoistoiminnan asemaan ja rooliin kussakin yhteiskunnassa. Suomen perinteisiä kulttuurisia arvoja ovat huolenpito, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. On helppoa ymmärtää, että tällaisessa ympäristössä vapaaehtoistoiminta saa erilaisia merkityksiä kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, missä kulttuurisia arvoja ovat valta ja hierarkkisuus. Suomessa vapaaehtoistoiminta on yhteisöllisyyden, huolenpidon ja välittämisen kenttää, Yhdysvalloissa enemmän myös verkostoitumisen, CV:n rakentamisen ja suorittamisen areena.

Yksilötasolla vapaaehtoistoimintaan osallistumalla voidaan pohtia, etsiä, todentaa ja vahvistaa omaa minäkuvaa, arvomaailmaa ja elämänkatsomusta: millaisiin asioihin todella haluan aikani käyttää, mikä minulle on tärkeää? Näissä pohdinnoissa vapaaehtoistoiminnan merkitys pehmeiden arvojen areenana, välittämisen, huolenpidon, yhdessä tekemisen ja vapauden kenttänä voi korostua. Elämme yhteiskunnassa, jossa nämä perinteiset suomalaiset arvot eivät juurikaan loista. Julkinen tila on täynnä poliittista puhetta, viihdekieltä ja markkinajargonia, joissa ihminen nähdään ensisijaisesti kuluttajana tai kilpailijana. Ostovoimaa, suorituksia ja itsekkyyttä korostavat viestit kertovat, että jokaisen pitäisi pärjätä yksin ja ajatella vain omaa hyväänsä.

Tässä ympäristössä vapaaehtoistoiminta näyttää muodostuvan jopa jonkinlaiseksi pehmeämpien arvojen keitaaksi, jossa yhdessä tekemisessä on voimaa, teoilla tavoite, jolla on merkitystä ja jokaisen haluun ja kykyyn tehdä hyvää uskotaan. Sellaisena vapaaehtoistoiminta on yhteiskunnassamme tärkeämpi kuin on ehkä vielä alkuunkaan ymmärretty. Ilman ihmisten keskinäistä luottamusta, toisista välittämistä ja yhteisöllisyyttä emme pärjää, vaikka pörssikurssit nousisivat pilviin.

Kirjoittaja on HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund, joka väitteli 25.5. Helsingin yliopistossa vapaaehtoistoiminnasta ja arvoista.

Tutkimus on luettavissa osoitteessa: 

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/32919