Vanki-isän ranneketju

Kyseessä oli ”pahamaineinen” vanki, josta tavallinen matti meikäläinen sanoisi, ettei tuollainen edes lapsia ansaitsisi. Olen kuitenkin työssäni huomannut, että vanhemman tausta ei välttämättä tee hänestä huonoa tai epäonnistunutta vanhempaa. Jokainen meistä voi kehittyä paremmaksi vanhemmaksi.

Vankilassa olevan vanhemmuuden tukeminen tukee myös lasta. Ryhmässä tai yksilönä käytävät keskustelut tarjoavat mahdollisuuden saada tietoa vanhempana olemisesta ja siitä, mitä lapsen eri ikäkausiin kuuluu. Samalla tarjoutuu mahdollisuus peilata omaa vanhemmuuttaan ammatillisuuden ja vertaisnäkökulman kautta. Vankilan vanhemmuusryhmässä herätellään ja motivoidaan pitämään vastuullisesti yhteyttä lapseen tai tuetaan jo voimassa olevaa tai hiljattain alkanutta yhteydenpitoa.

Tärkeintä on vangin kohtaaminen ihmisenä. Kuten eräs vanki-isä kertoi: Tärkeintä oli se, että katsoit minut ihmiseksi.

Samalla tarjoutuu mahdollisuus uudenlaisen identiteetin rakentumiselle. On myös isän tai äidin identiteetti, ei vain vangin ja rikollisen identiteettiä. Uusi identiteetti ja vanhemmuuden tuki lisää vangin toiveikkuutta ja uskoa tulevaisuuteen. Parhaimmillaan se saattaa myös luoda sisäistä ristiriitaa, jonka tuloksena vanhemmuus astuu rikollisen identiteetin edelle. Tätä kautta myös ymmärrys tukea lasta lisääntyy.

Ruotsissa on jo vuosia järjestetty vanhemmuusryhmiä vankiloissa. Vanhemmille tarkoitettuja ryhmämateriaaleja ollaan siellä parhaillaan uusimassa. Suomessa vanhemmuusryhmiä on kokeiltu muutamissa vankiloissa. Tulokset ovat lupaavia. Nyt täytyy toivoa, etteivät oikeusministeriön hallinnonalalle kohdistuvat mittavat säästöt lopeta hyvin alkanutta kehittämistoimintaa.

Me järjestöissä olemme valmiita aitoon kumppanuuteen viranomaisten kanssa, jotta vankien lapset tulevat vanhempiensa kautta tuetuiksi.

Lastenpsykiatri Tytti Solantaus on todennut, että vanhemman vankeus nostaa esille suuria lainsäädäntöön, rangaistuskäytäntöön, ihmisoikeuksiin, lasten oikeuksiin ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä, joita yksikään maa ei ole pystynyt ratkaisemaan tyydyttävästi.

Kaikkea emme toki voikaan ratkaista, mutta on tärkeää nähdä se, mitä on tehtävissä.

Kirjoittaja Tarja Sassi toimii lapsi- ja perhetyön päällikkönä Kriminaalihuollon tukisäätiössä.

www.krits.fi/fin/palvelut/ehja_perhe_-toiminta

Ehjä perhe -toiminta Facebookissa