Tavoitteena isänpäivä

Päihteiden käyttö ja lapset ovat huono yhdistelmä.

Onko päihteitä käyttävä isä sitten automaattisesti huono isä? Haluavatko päihteitä käyttävän isän lapset unohtaa isänsä?

Erityisesti isä -projektissa haastattelimme päihteitä käyttäviä isiä, heidän kanssaan toimivia ammattilaisverkostoja ja läheisiä. Tämän kartoituksen ja isien kanssa työskentelyn kokemusten perusteella vastaamme edellä mainittuihin kysymyksiin: ei. Nämä isät ovat ihan hyviä, tavallisia isiä – ollessaan päihteettömiä. Päihteitä käyttäessään isä ei ole läsnä, vaikka olisikin paikalla. Lapset ovat mielessä, mutta päihteet vievät toimintakyvyn vanhemmuuteen.

Entä lapset?

Pyysimme ammattilaisilta arviota siitä, kuinka moni lapsi haluaisi olla päihteitä käyttävän isänsä kanssa tekemisissä. Vastaus oli yli 90%. Humalaista ja päihteissä olevaa isää ei kaivata, mutta selvän isän kanssa halutaan olla yhdessä. Lapsi tarvitsee rehellistä ikätasonsa huomioivaa puhetta siitä, miksi isä ei ole läsnä. Lapselle on tärkeää välittää tieto siitä, että isän päihteiden käyttö ei ole hänen syytään, eikä isä ole unohtanut tai suuttunut lapselle.

Sekä isät että lapset siis haluaisivat olla keskenään yhteydessä, mutta tähän väliin kiilaavat päihteet.

Erityisesti Isä -projektissa kohtaamme päihteitä käyttäviä isiä. Tavoitteena on lisätä näiden isien osallisuutta vanhemmuuteen ja lasten osallisuutta isään. Projektissa haluamme korostaa, että ei ole olemassa päihdeisää, vaan isä, joka käyttää liikaa päihteitä tai jolla on päihderiippuvuus. Niin kauan kuin määritämme ihmiset heidän ongelmansa kautta, myös ihmiset näkevät itsensä sen kautta.

Olemme nähneet myös isiä joilla on ongelmia päihteiden käytön kanssa, mutta he myös toimivat lastensa kanssa hyvin. Heidän välinen vuorovaikutuksensa toimii, he osoittavat lapsilleen empaattisuutta sekä opettavat ja ohjaavat lapsiaan. Määritämme isää siis hyvien asioiden ja yritysten pohjalta, myönteisellä tavalla. Yritämme korostaa hyvää ja vähentää pahaa.

Tämä ei tarkoita sitä, että ongelmat lakaistaan piiloon maton alle, vaan sitä, että keskitytään voimavaroihin ja vahvuuksiin ongelmien sijasta. Myönnetään olemassa oleva ongelma ja se, etteivät lapset ja päihteiden käyttö sovi millään tavalla yhteen. Mutta siirrytään siitä eteenpäin, pohtimaan sitä, miten päihdekuntoutumista ja vanhemmuutta voidaan tukea.

On hyvä pohtia sitä, mitä kaikkea päihteiden käytön taustalla on.

Varsin usein isän käyttäytymisen taustalta löytyy lapsuuden perheessä ollut juova tai päihteitä käyttävä isä. Silloin on hyvä menneisyysmatkailun keinoin pohtia, miltä oman isän juominen tuntui? Millaisia tunteita ja pelkoja se herätti? Miten muutoin olisi toivonut isän toimivan?

Tämän oman sisäisen lapsen löytäminen ja hänen tunnekokemuksensa tunnistaminen voi toimia herätyksenä sille tosiasialle, että oma lapsi voi tuntea ja toivoa todennäköisesti samoja asioita. Isien kanssa työskennellessä ylisukupolvisuus on noussut voimakkaasti esille. Isät jotka ovat lapsena miettineet, etteivät toista isiensä virheitä, ovat nyt samassa tilanteessa kuin isänsä aikanaan.

Lähtökohtaisesti ajattelemme, että jokainen isä on arvokas ja jokaisella lapsella on oikeus omaan isään. Isyyden merkitys ja sen tukeminen tulisi ymmärtää koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Isäerityisyys päihdetyössä voi olla asiakkaan motivoimista kuntoutumiseen isyyden ja vanhemmuuden merkityksien kautta.

Vanhemmuus ja isyys ovat moniulotteisia asioita. Ei ole olemassa yksiselitteisesti pahaa tahtovaa isää tai super-isää, vaan jokaisessa isässä, vanhemmassa, löytyy hyviä ja huonoja puolia. Lapsille se oma isä on tärkein!

Toivotamme hyvää isänpäivää kaikille isille!

Kirjoittaja Kaisa Ovaskainen on Erityisesti Isä -projektin projektikoordinaattori