Pahan kierre katkeaa hyvällä

Sanotaan, että keho muistaa pahat teot ja sanat, jotka kerran satuttivat. Pelko ja häpeä varastoituvat ruumiiseen missä ne voivat iän myötä kroonistua jatkuvaksi kivuksi. Tulee kolotusta ja vaivaa. Outoa apeutta. Väkivalta on kuin myrkyllinen raskasmetalli, se mustaa mielen, syöpyy sydämeen ja jää taloksi – eikä lähde kulumallakaan.

Ihmisen solut kuitenkin uusiutuvat noin kahden vuoden välein. Emme enää aikuisina ole samassa ruumiissa kuin lapsena. Missä ikävät muistot sitten asuvat?

Oikeammin pahan muistaa hermostomme, tarkentaa lääketiede. Kun hermoja kiristää jokin, jonka lanka ulottuu vuosikymmenten taa, me tiuskimme ja sätimme, murjotamme tai lähdemme lenkille rentoutumaan. Pahimmassa tapauksessa vanne pään ympärillä sytyttää väkivaltaa – itseä tai toisia kohtaan.

Lapsen ei ole itse tarvinnut kokea sodan kauhuja kärsiäkseen niiden seurauksista

Niin hyvät kuin huonot kokemukset siirtyvät sukupolvien ketjuissa. Lapsen ei ole itse tarvinnut kokea sodan kauhuja kärsiäkseen niiden seurauksista. Traumaattiset tapahtumat elävät kulttuurissa: vaikeista aiheista vaietaan, kivun kanssa selvitään, arvet piilotetaan. Tämän vuoksi pitkään sotineiden valtioiden jälleenrakennustyö ja yhteiskunnan vakauttaminen on niin haasteellista. Sota on myrkyttänyt useita sukupolvia ja haavat on isketty syvälle yhteiskunnan sydämeen.

Uusi sukupolvi oppii pelkäämään näkymätöntä uhkaa, joka leijuu raskaana kaiken yllä. Sotatrauman dynamiikka pätee myös perheväkivaltaan. Rauha on vieras tila väkivaltaisessa kodissa kasvaneelle. Niin paha tulee tuttuna vieraana kylään vaikka olisi lapsena päättänyt, ettei koskaan minun kotiini. Näin väkivallan raskasmetalli siirtyy seuraavan sukupolven kannettavaksi.

Lapsuudessa koettu väkivalta on merkittävä kansantaloudellinen ongelma

Lääketieteen ja psykologian piirissä on tehty tutkimuksia, jotka tukevat näkemystä mielen ja kehon yhteydestä. Tutkimuksissa on todettu, että ihmisten traumaattiset kokemukset, lapsuudessa koettu laiminlyönti ja emotionaalinen stressi ovat yhteydessä erilaisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, vakavaan ylipainoon ja mielenterveyden pulmiin.

Negatiivisen elämänasenteen ja vihamielisyyden on todettu olevan haitallista niin terveydelle kuin työllistymiselle. Pahan vaikutukset ovat pitkät ja näkyvät myös kansanterveyttä mittaavissa tilastoissa. Luottamus ihmistä suurempiin voimiin oli ennen modernia lääketiedettä vastaus moneen ongelmaan. Kautta aikojen ihmiset ovat harjoittaneet hiljentymistä ja meditaatiota – Mindfulness-tekniikat eivät ole uusia keksintöjä.

Käytäntö on osoittanut minulle, että ihminen on enemmän kuin ruumis hermostoineen. Biologia, perintötekijät ja menneen taakka eivät yksin määrää kohtaloamme. Jos näin ei olisi, jokainen meistä olisi korviaan myöten ylisukupolvisissa veloissa.

Ihmisessä on kohta, ehyt ja hyvä, jonka löytyminen mahdollistaa muutoksen. Vaikeista oloista tulevien ihmisten auttaminen on siksi niin vaativaa – herkkiä korvia ja tarkkoja silmiä kysyvää. Pitää voida nähdä ihmisen sisimpään, kuulla piilossa olevia toiveita ja unelmia.

Rauhan ei tarvitse jäädä unelmaksi, kun tunnistamme myös kaunista, enemmän kuin se mitä juuri nyt on tai on ollut.

Kirjoittaja Johanna Matikka toimii projektisuunnittelijana Ensi- ja turvakotien liiton Kannusta minut vahvaksi! -projektissa