Motorinen oppiminen lisää osallisuutta!

Uusia hyviä ja kiinnostavia hankkeita tulee jatkuvalla syötöllä: KiVa Koulu, Liikkuva koulu, “vihreä” koulu, terveellinen koulu, mediakasvatusta korostava koulu ym. Yhteiskunnan toivomuksia integroidaan opetukseen.

Entä oppilaat? Hienoja ajatuksia ja hankkeita tulee jatkuvalla syötöllä, mutta onko heillä valmiutta ottaa tietoa vastaan? Tämä on minusta suurin kynnyskysymys.

Tietenkin on tärkeää, että koulu toimii yhteiskunnan peilinä ja että oppilaat saavat rahkeita pärjätäkseen työelämässä. Mutta pystyvätkö oppilaat sisäistämään kaiken tiedon? Itse näen oppilaani kokonaisuutena. Jos heillä on hyvä olla, niin he myös jaksavat koulussa ja myös pärjäävät sekä sosiaalisesti että tiedollisesti.

Mutta miten saamme sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvinvoivia oppilaita? Itse uskon hyvinvoinnin edistämiseen liikunnan avulla.

Koen että terve kasvu ja kehitys, psyykkinen terveys ja oppiminen ovat tukipilarit hyvinvoinnin edistämisessä ja sitä kautta oppimisessa. Viime vuosien aikana tutkimus liikunnan ja koulumenestyksen yhteydestä on lisääntynyt huomattavasti.

Uusimmissa tutkimuksissa oppitunteihin integroitu liikunta, fyysisen aktiivisuuden määrä sekä kestävyyskunto ovat olleet yhteydessä kouluarvosanoihin ja standardoituihin oppiainekohtaisiin testituloksiin. Liikunnan lisääminen paransi testituloksia erityisesti toiminnanohjausta ja muistia vaativissa tehtävissä.

Muistan itse opiskeluaikana kirjoittaneeni seminaarityön liikunnan tärkeydestä kognitiivista oppimista ajatellen, ja muistan hyvin miten vakuuttunut olin tästä yhtälöstä, että oppilaat oppivat liikunnan avulla paremmin käsitteitä ja muotoja, ovat parempia tehtävissä jotka vaativat ongelmaratkaisua, keskittyvät paremmin ja heillä on paremmat oppimisvalmiudet ym. Tämän lisäksi työrauha on parempi ja kiusaaminen vähenee.

Vielä 15 vuotta myöhemmin olen vakuuttunut, että näin on, ja olen iloinen siitä, että myös uusi opetussuunnitelma ja hallitusohjelma puoltavat kyseistä suhtautumista oppimiseen.

Mutta koen myös että yhteiskunnassamme tapahtuu polarisaatiota.

On oppilaita jotka liikkuvat todella paljon ja on myös niitä jotka ovat fyysisesti passiivisia. On hienoa että asia puhuttaa, mutta mitä asialle voidaan tehdä? Miten saamme terveitä työkykyisiä lapsia, nuoria ja myöhemmin aikuisia?

Kouluikää edeltävät vuodet ovat motorisen oppimisen perustaitojen oppimisen aikaa. Tällöin lapsi omaksuu suurimman osan motorisista perustaidoista, jotka ovat pohjana myöhemmin lajitaitojen oppimiselle. Miten on jos lapsi ei saa kiivetä, ei saa juosta, ei saa…

Miten päiväkoti ja vanhemmat tukevat esimerkiksi lapsen kiipeämisen oppimisprosessia?

Motoriset perustaidot ovat niitä taitoja, joita lapsi tarvitsee voidakseen toimia itsenäisesti jokapäiväisen elämän arkisissa tilanteissa. Perustaidot muodostuvat tasapaino-, liikkumis- ja käsittelytaidoista.

Kun lapsi aloittaa koulun, on hyvä havainnoida esimerkiksi onko lapsen kätisyys vakiintunut, osaako lapsi liikehtiä rytmin tai musiikin tahdissa ja osaako lapsi jäljitellä asentoa ja liikkeitä kuvasta tai toisen ihmisen tekemänä?

Miten koulu voi tukea motorisesti heikkoja oppilaita?

Toivon, että koulun toimintakulttuuria päästään vähitellen muokkaamaan liikkuvammaksi, jotta ne oppilaat jotka eivät liiku muulloin, olisivat aktiivisia koulupäivän aikana ja saisivat riittävästi toistoja monissa eri tilanteissa, kuten luokkahuoneessa, siirtymätilanteissa, välitunnilla ym.

Toivon, että opettajat saisivat koulutusta siitä, miten havainnoida liikkeitä, jotta löydämme ja tiedostaisimme paremmin ne oppilaat jotka liikkuvat vähän ja jotka tarvitsevat tukea.

Jotta voidaan tukea näitä oppilaita, opettajan on osattavat pilkkoa liikeradat ja antaa virikkeitä ja tukea. Tähän ainakin minä tarvitsen lisää koulutusta ja harjoittelua vaikka olenkin liikuntaan erikoistunut luokanopettaja.

Johanna Berlin,
luokanopettaja

Työkaluja motoristen haasteiden havaitsemiseksi!

Motoriikan haasteet on alue, jossa riittää paljon tutkittavaa ja kehitettävää. Tutkimusten pohjalta tiedämme, että 5–6 prosentilla kaikista lapsista ja nuorista on motorisen oppimisen vaikeutta.

Motorinen oppimisvaikeus on siis suhteellisen yleinen, mutta se jää usein havaitsematta, eivätkä lapset ja nuoret saa tarvitsemaansa tukea.

Motoriikkaan liittyvien haasteiden vuoksi lapsi tai nuori saattaa syrjäytyä kömpelyytensä ja sen aiheuttamien negatiivisten kokemusten vuoksi aktiviteeteista, joissa lapset ja nuoret muuten luonnollisesti toimivat.

Erilaiset motoriikkaa edellyttävät pelit ja leikit toimivat lapsilla väylänä sosiaalisten suhteiden luomiseen, sosiaalisen kompetenssin rakentumiseen, tasapainoisen itsetunnon kehittymiseen sekä lapsen yleiseen monipuoliseen kasvuun. Motorisella oppimisvaikeudella on lisäksi havaittu olevan tiivis yhteys muihin oppimisvaikeuksiin.     

Matalan kynnyksen periaate helpottaa erilaisten motorista oppimista tukevien toimenpiteiden piiriin osallistumista.  

Motoristen haasteiden havaitsemiseksi on aivan viime aikoina kehitetty työkaluja, jotka auttavat esimerkiksi opettajaa tunnistamaan luokastaan ne lapset, jotka erityisesti hyötyisivät räätälöidyistä tukitoimista. Lisäksi on olemassa materiaaleja sekä ideoita motoristen taitojen harjoittamiseen. Näitä työkaluja mm. opetushenkilöstön käyttöön on kehitetty CP-liiton hallinnoimissa hankkeissa (Liiku,opi,osallistu -hanke, Mukaan -hanke ja Innostun liikkumaan -hanke).

Tomi Kaasinen,
toiminnanjohtaja
Suomen CP-liitto ry