Leijonapartiolla on tilausta – ainakin siihen saakka kun muutos tapahtuu

Leijonaemot ry:n Leijonapartio-toiminta oli aluksi vertaisten jakamia omakohtaisia kokemuksia ja vertaistukea. Toimintaan alettiin kuitenkin kaivata pysyvyyttä, ja Leijonapartio-toiminta aloitettiin "virallisesti" reilu vuosi sitten.

Tänä aikana Leijonapartio on auttanut lähes 100 erityislapsiperhettä.

Olemme saaneet kokea perheiden ahdistuksen ja pelon hankalien tilanteiden kohdatessa. Olemme myös saaneet olla mukana ilon, onnen ja helpotuksen hetkissä.
Näiden hetkien jälkeen sitä on alkanut miettiä yhteiskunnan roolia erityislapsiperheiden tukitoimien järjestäjänä.

Miksi vanhemmat tai toinen vanhemmista joutuu jättämään työnsä kun perheeseen syntyy vammainen lapsi tai perheen lapsi sairastuu vakavasti?

Jatkuva pelko toimeentulosta ja selviytymisestä saa perheet voimaan huonosti ja jatkuva veitsen terällä eläminen aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Pahimmillaan tilanne voi johtaa mielenterveysongelmiin.

Leijonapartion toiminnan myötä on Leijonaemojen keskuudessa herännyt entisaikojen kyläyhteisöistä tuttu "Me-henki”. Jokainen auttaa oman jaksamisensa mukaan. Jokainen jaksaa kulkea rinnalla ja valaa toivoa rankassa tilanteessa elävälle perheelle. Kenenkään ei tarvitse jaksaa kaikkea, pieni teko riittää.

jokainen muistutus, oikaisuvaatimus tai valitus ovat stressiä aiheuttavia tekijöitä

On huolestuttavaa kuinka eriarvoisesti tässä maassa eri palveluita järjestetään. Joissakin kunnissa on asiat ovat suhteellisen hyvin ja joissakin todella retuperällä.

Leijonapartion avustuksella moni on pelkällä uudella hakemuksella saanut palveluja osakseen. Joissakin kunnissa näyttää vallitsevan käytäntö, jossa palvelu myönnetään vasta siinä vaiheessa, kun asiakas on valittanut hallinto-oikeuteen. Joissakin kunnissa ei auta, vaikka käyttäisi kaikkia oikeussuojakeinoja.

Palveluiden järjestämisvelvollisuudesta on jopa saatu hallintotuomioistuintasoiset päätökset, mutta kunnat eivät siitä huolimatta pane niitä täytäntöön.

On tehty kanteluita, muistutuksia, soittoja ja sähköposteja sosiaalijohtajalle, mutta millään ei tunnu olevan vaikutusta asiaan. Löytyy aina jotain tekosyitä.

Hallintotuomioistuimissa käsittelyajat ovat 6–24 kuukauden välillä.

Useimmiten käsittelyaika on noin vuoden. Ei siis ole ihme, jos "pieni leijonaemo" kokee oman lapsensa palvelun tarpeet ohitetuiksi ja alkaa uupua.

Sosiaalihuoltolain muutosta luonnostelevassa ja paraikaa lausuntokierroksella olevassa hallituksen esitysluonnoksessa muistutuksen tekeminen sosiaalihuollon johtajalle tulisi ensisijaiseksi kantelun tekemiselle. Tämä on hyvin huolestuttavaa, koska käytännön kokemuksesta voin todeta, ettei muistutuksia oteta tosissaan. Niiden perään saa kysellä. Niihin ei vastata, niitä "katoaa".

On sosiaalihuollon asiakkaan oikeusturvan kannalta kyseenalaista, että muistutuksen tekeminen olisi tehtävä ensin ja sitten vasta pääsisi kantelemaan. Kuinka moni jaksaa vielä tehdä kantelua muistutuksen tekemisen jälkeen?

Tästä päästäänkin tärkeään seikkaan: päättäjätaho ei taida ymmärtää, että jokainen hakemus, muistutus, kantelu, oikaisuvaatimus ja valitus ovat stressiä aiheuttavia tekijöitä. Samoin eläminen ilman riittäviä palveluita.

Kun elämä erityislapsen kanssa on muutoinkin erittäin stressaavaa, ei tämä yhtälö ole valoisa.

Palveluiden järjestäminen asiakaslähtöisesti ja hyvässä palveluprosessissa auttaisi välttämään tämän turhan stressin.

Tämä hyödyttäisi myös kansantaloudellisesti. Mielestäni koko sosiaalihuollon tulisikin muuttua aidosti asiakas- ja tarvelähtöiseksi pois byrokratiakeskeisyydestä ja määrärahojen säästöajattelusta.

Miten se tapahtuisi? Siinä on suuri tehtävä edessä, erityisesti työntekijöiden ja lautakuntien asenteiden muutosten kanssa.

Siihen saakka kunnes joku todellinen muutos tapahtuu, on Leijonapartiolla tilausta.

Leijonapartion avulla leijonaemo saa tietoa ja apua sekä psyykkistä tukemista palveluiden hakemis- ja muutoksenhakuprosessiin.

Minna Tuurna, Leijonaemot ry:n jäsensihteeri, Leijonapartion projektikoordinaattori
Mirva Salonen, varatuomari, OTM