Lasten turvallisuudesta ja miehisestä huolenpidosta

Mieskaveritoiminta on kivaa. Toiminnan myötä niin miehet kuin myös lapset saavat mielekästä tekemistä ja tärkeän kontaktin toiseen sukupuoleen tai -polveen. Tämän me kaikki jo jokseenkin tiedämme ja olemme omaksuneet, tällaista sanomaa on kiva julistaa pitkin suomenmaata. Mutta myös toisenlaista keskustelua käydään. Sellaista, johon on pakko tarttua. On yksi kysymys yli muiden, johon törmään tuon tuostakin: Miten lasten turvallisuus varmistetaan toiminnassa?

Toisinaan myös rankempaa termistöä vilahtelee keskusteluissa ja meille esitetyissä kysymyksissä.

Aiheen esille nostaminen mietityttää: Toiminko jo kysymyksen esiin nostaessani harmaalla alueella, ja näin osallistun tahtomattani samaan keskusteluun, jossa miehet leimataan jo etukäteen?

Onko niin, että se mitä voin tehdä on olla tekemättä mitään ja jäädä odottelemaan josko jotain katalaa mahdollisesti tapahtuisi?Ovatko keskustelufoorumit siihen asti yksin sanan säilän heiluttajilla? Onko minusta ja mieskaveriohjaajistamme vain äyskäröijiksi siinä vaiheessa kun veneemme on ammuttu puskista täyteen reikiä?

Ja me toki ihmettelemme. Me ihmettelemme, miksi juuri meiltä, mieskavereilta, kysytään tämän kaltaisia kysymyksiä kun niitä uskoaksemme harvemmin kysytään lasten kanssa vapaaehtoistyötä tekeviltä naisilta, urheiluseuroissa tai vapaapalokunnissa toimivilta, partiolaisilta, luonnonsuojelujärjestöissä tai seurakunnan toiminnassa olevilta miehiltä tai naisilta.

Ihmettelen myös, kuten ohjaajammekin, mistä nämä kysymykset kumpuavat? Tästä meillä ei ole tarkempaa tietoa. Olisiko tämä mahdollisesti tutkimuksen paikka? Kuka tahansa voisi otaksua jotain muuttuneen yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ja asenteissamme kun ensimmäiseksi aletaan epäillä miehen tarkoitusperiä jos hän kaipaa elämäänsä lapsikontakteja. Yhteiskunnassa ja asenteissa on jotakin pahasti pielessä, jos vain naisilla on oikeus haluta viettää aikaa lasten kanssa (lainaus täältä). Tämä on hyvin herkkä alue, sillä miehille on saattanut jäädä jo lähtökohtaisesti, ehkä tiedostamattaan tai sitten epämääräisten, mutta aistittavissa olevien kulttuurillisten sopimusten vuoksi epäselväksi se, miten suhtautua lapseen ja läheisyyteen.

Kaikille, jotka näitä kysymyksiä kysyy on tärkeä kertoa, että mieskaveritoiminta on alun perin nimenomaan äitien alulle laittamaa toimintaa eivätkä mieskaverit ole jotain yhtäkkiä kaduilta pölähtäneitä miehiä, jotka ovat jostain kummasta saaneet päähänsä ryhtyä viettämään aikaa lasten kanssa. Mieskaveritoiminnassa operoimme tismalleen samalla tavoin kuten kaikissa muissakin lasten kanssa tehtävissä töissä – pyydämme kaikilta osallistujilta rikosrekisteriotteen, mieskaverit koulutetaan ja haastatellaan, ja näin hoidamme turvallisuusteemaa parhaalla mahdollisella ja ajanmukaisimmalla ymmärryksellä.

Mieskaverin tuleminen lapsen ja perheen elämään on iso asia, siksi on tärkeää kuulla myös äidin mahdollinen huoli. Miten äiti haluaisi kaverisuhteen alkavan, jotta hän voisi turvallisin mielin päästää lapsen yksin mieskaverin kanssa? Mikä auttaa äitiä luottamaan?

Tuleva mieskaveri voi olla ensimmäinen aikuinen äidin tai isovanhempien lisäksi, joka viettää aikaa yksin lapsen kanssa. Kaverisuhde on monen ihmisen välinen luottamuksellinen suhde. Luottamuksen rakentuminen vaatii aikaa ja yhteistä panostusta. Kokemus on osoittanut niiden kaverisuhteiden kestävän, joissa on alusta asti keskusteltu avoimesti ja pystytään kunnioittamaan toisen arvomaailmaa.

Toivon, että voisimme toimia sellaisessa positiivisessa ilmapiirissä ja yhteiskunnassa, joka luottaisi miehen hyvää tarkoittavaan ja rakentavaan voimaan ja siihen, että myös mies voi luottavaisin ja turvallisin mielin naisen lailla huolehtia lapsista, heidän hyvinvoinnistaan ja olla lasten lähellä ilman että miehen motiiveja epäiltäisiin. Tämä on se pohjimmainen, perimmäinen, syvällisin ja positiivisin järjestöjargonia kuunnellessa tai raportteja kirjoitettaessa mykäksi jäävä viesti, jota minä mieskaveritoiminnan projektipäällikkönä ja mieskaverina haluan tuoda esille.

 

Kirjoittaja Petri Kaverma on Pienperheyhdistyksen Pikkukaveria ei jätetä -projektin projektipäällikkö

http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit

www.facebook.com/Mieskaverit


 

Kommentoi »

Kommentit

Kommentoi: