Koulussa sinnitellään, vaikka sisälle sattuisi

Vuoropuhelua oppilaan psyykkisen hyvinvoinnin tukemisesta on käynnistetty ”Mun sieluun sattuu ”-koulutusprosesseissa , joiden seminaareihin, työpajoihin sekä työnohjauksiin on osallistunut yli 700 ammattilaista eri puolilta Suomea. 

Kaksi tarinaa sijoitetun lapsen koulupolulta:

“Muutin tänne maalle sijaisperheeseen 2-vuotiaana, kun omat vanhemmat ei enää jaksaneet huolehtia minusta. Nyt olen jo kolmannella luokalla ja tykkään hoitaa lehmiä. Äiti tai siis minun sijaisäiti sanoo, että oon kätevä käsitöissä ja luotettava kotihommissa. Koulussa menee ihan hyvin. Yritän olla kiltti ja näyttää iloiselta, että opettaja tykkäisi minusta. Joskus en meinaa osata ja se jännittää, mutta silloin katson vieruskavereilta. En kehtaa kysyä opelta. Välitunnilla seurailen muiden puuhia.  Kotona riidellään läksyistä. Äiti ei osaa opettaa, en tajua mitään.” ( ”Venla 9 v.”)

“Oon asunut tässä sijaisperheessä jo 5 vuotta. Omat vanhemmat joi ja tappeli, niin siksi piti muuttaa. Nään äitiä kerran kuukaudessa, jos sillä ei oo estettä. Oon huolissani, että miten se pärjää. Isää en tapaa, ei olla puheväleissä. Oon hyvä koulussa ja haluan olla paras. Pitää tulla kiitettäviä. Koulussa tulee aina hässäkkää ja se johtuu minusta. Tulee riitaa kavereiden kanssa, ne ärsyttää mua ja mulla palaa pinna. Tai sitten ottaa pattiin huono numero kokeista. Jälkeenpäin en oikein muista, mitä siinä tapahtu. Silloin mä vihaan koulua. Ope varmaan ajattelee, että mä oon paha ja musta ei oo mihinkään.” (”Niilo 9 v.”)

SISUKAS rinnalla kulkijana sijoitetun lapsen koulupolulla

Sijoitettuja lapsia on Suomessa 17300 ja huostaan otettuja 10 700. Osa lapsista pärjää opinnoissaan hyvin, mutta monet alisuoriutuvat koulussa ja monilla heistä on oppimisvaikeuksia sekä tunne-elämän pulmia.

SISUKAS-projektissa sijoitetuille lapsille halutaan taata lain suomat yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen ja tukeen. Hankkeessa on ruotsalaisen Skolfam®-mallin innoittamana kehitetty tukimalli, jonka avulla pyritään ennaltaehkäisemään sijoitettujen lasten ja nuorten syrjäytymistä. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on huolehtia sijoitetun lapsen oikeuksien toteutumisesta koulussa. Sosiaalityöntekijä kutsuu koolle monialaisen ryhmän, jossa tutustutaan, vaihdetaan tietoa ja suunnitellaan lapsen vahvuuksien sekä tuen tarpeiden kartoitusta. Paikalla on luontevaa olla sosiaalityöntekijän, sijaisvanhempien ja lapsen lisäksi, opettaja, erityisopettaja sekä tarvittaessa oppilashuollon henkilöstöä.

SISUKAS- mallissa hankkeen konsultoiva psykologi ja erityisopettaja tutkivat lapsen oppimisvalmiudet ja kartoittavat tunne-elämää. Palaute annetaan koko tiimille ja lapselle laaditaan yhteistyössä oppimissuunnitelma, jossa jaetaan vastuut lapsen vahvuuksista ja tarpeista lähtevän oppimisympäristön rakentamiseksi. Suunnitelmaa päivitetään ja tukitoimien toteutumista seurataan kolmen kuukauden välein. Vaikuttavuutta arvioidaan uusimalla kartoitus kahden vuoden kuluttua tukitoimien alkamisesta.

Mitä lapsille kuuluu kahden vuoden tuen jälkeen?

Venlan tapaus:

Tekemässämme alkukartoituksessa Venlalla todettiin suuria huomaamatta jääneitä vaikeuksia, jotka ilmenivät kielellisen ymmärtämisen ja tuottamisen pulmina, lukemisen sujuvuudessa ja ymmärtämisessä sekä matematiikan oppimisessa. Erikoissairaanhoidossa tehdyissä tarkemmissa tutkimuksissa pulmat diagnosoitiin kielelliseksi erityisvaikeudeksi ja tarkkaavuushäiriöksi. Kotona läksyjen teossa syntyneet ristiriidat ja vetäytyvä käyttäytyminen koulussa näyttäytyivät nyt uudessa valossa. Koulussa käsitellyt asiat olivat ylittäneet lapsen ymmärryksen ja lapsen selviytymisstrategia oli ollut hymyily, vetäytyminen ja toisilta katsominen.

Sovimme tukitoimien käynnistämisestä ja Venla alkoi saada koulussa tehostettua ja erityistä tukea. Koulussa muodostettiin joustavia pienryhmiä ja Venlaa alettiin palkita avun pyytämisestä tarroilla. Oppimateriaalia muokattiin lapsen kehitystasolle sopivaksi. Kotona otettiin käyttöön kielellisen rikastamisen materiaalia sekä ohjelmia. Kahden vuoden tuen jälkeen lapsesta on tullut sosiaalisempi, seurailijasta on tullut vapautunut osallistuja. Loppukartoituksessamme luetun ymmärtämisen taidot, oikeinkirjoitus ja matematiikan taidot ovat parantuneet. Suhde koulunkäyntiin on myönteinen. Venla tuntee nyt vahvuutensa ja kehittämisen paikkansa.

Niilon tapaus:

Niilon oppimisvalmiudet osoittautuivat tekemissämme alkukartoituksissa hyviksi. Käyttäytyminen, kaveriongelmat ja yliaktiivisuus nousivat kuitenkin huolen aiheiksi. Hankkeen, sijaishuollon ja koulun yhteistyön tuloksena Niilon luokkaan saatiin koulunkäynnin ohjaaja. Avustajan saapumisen myötä luokan dynamiikka alkoi hahmottua aikuisille. Niilo ei ollutkaan syypää jatkuviin yhteenottoihin luokassa vaan toiset ärsyttivät Niiloa opettajan huomaamatta. Kuvioon puututtiin ja luokka alkoi rauhoittua. Ohjasimme sijaisperhettä kohtaamaan raivokohtaukset lapsi hyväksyen, tunteiden työstämisessä auttaen ja käyttäytymiseen jämäkästi puuttuen. Lapsi ohjattiin myös fysioterapiaan sekä terapian ja lääkityksen tarpeen arviointiin.

Fysioterapian avulla Niilo alkoi hahmottaa paremmin kehoaan ja tunnistaa tunteitaan. Hermostumisia pystyttiin nyt paremmin ennakoimaan ja tilanteita purkamaan sanallisesti jälkikäteen. Niilo kuvasi itse aiemmin itseään Ferrariksi, joka kiihtyy nopeasti nollasta sataan. Nyt hän kertoo vaihtaneensa merkkinsä Lambourghiniin ja nopeus pysyy tasaisemmin 50 km/h. “On tullut käytyä sijaisisän ja opettajan autokoulua. Opettaja on palkkansa ansainnut”, sanoo Niilo. Ennen varautuneesta Niilosta on kasvanut rento ja kohtelias herrasmies.

Johtopäätöksiä

Sijoitettujen lasten tunne-elämän ja oppimisen vaikeuksiin kannattaa puuttua ajoissa. Laki takaa lapselle oikeuden saada tarvitsemansa koulunkäynnin tuki. Tukitoimia tulee edeltää vahvuuksien ja tuen tarpeiden kartoittaminen. Tutkitaan siis mieluummin ennen kuin hutkitaan. Sijoitetulla lapsella on ympärillään lukuisia aikuisia, joiden sujuva yhteistyö muodostaa parhaimmillaan lasta kannattelevan verkoston. Yhteistyö edellyttää avointa dialogia, kohtaamisia, vastuunjakoa ja tiedonkulun turvaamista.

Venlan näkymättömyys luokassa olisi ilman tilannekartoitusta ja tukitoimia saattanut johtaa oppiaineksen vaikeutuessa ylemmillä luokilla täydelliseen kärryiltä putoamiseen, eristäytymiseen ja myöhempään syrjäytymiseen. Niilon kohdalla kiusaamiseen ja luokan ilmapiiriin puuttumattomuus olisi voinut lisätä häiritsevää käyttäytymistä ja heikentää koko luokan hyvinvointia ja oppimistavoitteisiin pääsemistä. Syntipukin roolin kantaminen ja tunne-elämän vaikeudet olisivat Niilon kannalta olleet tuhoisia. Oli tärkeää, että Niiloa ohjattiin tunnetaidoissa sekä kyvyssä sietää pettymyksiä.

Sijoitettujen lapsen koulupolun tukeminen heti alkumetreillä tasoittaa koulutietä nuoruusiän kuohunnassa. Koulumenestys on tutkitusti tärkein suojaava tekijä. Ruotsissa koulupolulta syrjäytymisiin on tuen avulla onnistuttu puuttumaan. Tällä on valtava merkitys paitsi inhimilliseltä myös kansantaloudelliselta kannalta.

www.sijoitettulapsikoulussa.fi 

www.pesapuu.fi

www.skolfam.se

Kirjoittajat Johanna Liukkonen (sosiaalityöntekijä), Elisa Oraluoma (psykologi), Maire Saksola (erityisopettaja) ja Christine Välivaara (projektipäällikkö) työskentelevät Pesäpuu ry:n Sijoitettu lapsi koulussa -hankkeessa