Koulun ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö – mahdollisuuksia ja haasteita?

Järjestöjen ja koulujen yhteistyön tulevaisuus näyttää valoisalta sikäli, että vuonna 2016 voimaan tulevat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet tuo uutena asiana ns. monialaiset oppimiskokemukset. Uudistus avaa paljon mahdollisuuksia järjestöille, mutta paljon jää edelleen opettajien aktiivisuuden varaan.  

Järjestöjen mahdollisuudet toimia koulussa ovat paljon nykyistä toimintaa suuremmat, siitä oikeastaan kaikki panelistit olivat yhtä mieltä. Ja toiminnasta on paljon hyviä kokemuksia, vaikka se ei ole vielä valtavirtaa tai rutiinia kuin osalle. Yksi syy tälle on, että perusopetus on perusopetusta, ja ajatukseen kuuluu, että sama paketti tulee samansisältöisenä kaikille. Järjestöjen osuus opetuksesta voi tuskin nousta kovin suureksi, jos tästä pidetään kirjaimellisesti kiinni. Osaa opettajista velvoittaa edelleen eniten oppikirja ja vierailujen katsotaan uhkaavan sen läpikäyntiä ja koulun (OPSin) ”suorittamista”.

Yhteistyöstä on muitakin kuin hyviä kokemuksia. Paneelissa kuullun mukaan yksi opettaja on haastettu oikeuteen, kun eräs oppilas innostui liikaa vierailijan sanomasta ja liittyi tämän edustamaan liikkeeseen. Kaikille vierailijoille eivät koulun tavat puhua ja esittää asioita ole myöskään itsestään selviä. Toisinaan, näin kerrottiin, vierailijat puhuvat opettajalle, eikä oppilaille. Hyviä kokemuksia tuntuu kuitenkin olevan enemmän kuin huonoja.

Yhteistyön mahdollisuuksien puolesta puhuu myös se, että kansalaisyhteiskunta ei koskaan ole kaukana pienimmästäkään koulusta. Joku järjestö toimii aina jossain lähellä. Paneelin nuorin osallistuja oli yhdeksäsluokkalainen, tosi fiksu sellainen, joka näki yhteistyössä mahdollisuuksia: joku voi löytää ammatin, harrastuksen ja koulutuksen taso paranee.

Hyvin toteutettu yhteistyö palvelee oppilaita, opettajaa ja järjestöjä. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että opettaja ei tulkitse vierailutuntia omaksi tauokseen. Kokeneet järjestötoimijat korostavat, että vierailija ei ole opettajan korvike tai paikkaaja. Panelistit kantoivat huolta myös alueiden, koulujen ja koulun sisällä luokkien välisistä eroista. Järjestöyhteistyön käynnistäminen vaatii opettajalta vaivannäköä, vaikka olisikin lopulta palkitsevaa.

Voisi oikeastaan todeta, että olisi hyvä jos olisi yksi paikka, missä olisi tietoa järjestöjen kouluille tarjoamasta tuesta. Tai oikeastaan, sellainenhan on, ainakin muodostumassa. www.kouluasiaa.fi on sivusto, jolla on juuri tämä tavoite. Nyt on oikea aika tehdä siitä helppo ja kattava palvelu kouluille, joilla ei ole kokemusta järjestöyhteistyöstä. Ja mahdollisuus uusiin kokemuksiin niille, joilla on.

Kerro järjestönne erityisalasta artikkelilla tai tarjoamastanne koulutuksesta ja liity joukkoon!

[email protected]

Kirjoittaja Petri Paju on Emma & Elias -ohjelman tutkija