Korjausliike

Vai oliko aamulla taas kiire töihin ja olo väsynyt, että et jaksanut kuin murahdella ja tartuttaa huonon tuulesi muihinkin perheenjäseniin?  Niin, että kotiovesta lähti kärttyinen murmelilauma kukin kohti määränpäätään.

Pyörikö illalla tehdyt ja tekemättömät työt ajatuksissasi ja ruuanlaitto kotona tuntui vain vaatimukselta ja lasten lattialle jättämät lelut kiusanteolta. Tiuskaisitko pari marttyyrimaista lausetta siitä, miten kukaan muu ei täällä tee mitään, paitsi sinä!
Ja komensit lapset ajoissa nukkumaan, pois silmistäsi kinuamasta pelihetkeä kanssasi. Vain varmistaaksesi, ettei kukaan halua sinulta enää yhtään mitään.

Käänsitkö lapsesi pettymyksen itkun nimeämällä sen teeskentelyksi ja unohdit, että lapsi ei itke pelkästään siksi, että sattuu – sydämeen tai kehoon –  vaan siksi, että joku kuulisi. Huokaisitko puolisollesi sivulauseessa, miten et jaksa tänäänkään jutella – etkä kyllä muutakaan.  Ja istuit voipuneena sohvan kulmalla saamatta yhteyttä muihin ihmisiin tai oikeastaan edes itseesi.  Unohditko, että ihmisen hyvinvointi on suhteissa.

Ja entä jos päivääsi katsoisi lapsesi silmin? Mitä hän olisi nähnyt, mitä kokenut? Olisiko hän oppinut, että kun olet kärttyinen ja vihainen niin hän on jollain tapaa riittämätön tai paha? Ajattelisiko hän, että kun et jaksa leikkiä hänen kanssaan, hän on ikävystyttävä?  Sisäistäisikö hän, että kun et kaipaa hänen seuraansa, hän on ei-rakastettava?

Ethän sinä tätä kaikkea elämäsi ja kiireesi keskellä tarkoita, mutta jos tietäisit, mitä päätelmiä lapsesi itsestään tekee käyttäytymisesi perusteella, tekisitkö jotain toisin?

Katsoisit aamulla unista lastasi silmiin, pörröttäisit hänen hiuksiaan ja kuiskaisit hänelle miten iloiseksi tulet nähtyäsi hänet heti aamulla, yksinoikeudella. Lähettäisit itsesi ja hänet päivän askariin lupauksella siitä, että olet lapsei saatavilla, nyt ja aina. Myös silloin kuin on hätä.  Palaisit kotiisi ylpeydellä ja kiitollisuudella, koska sinulla on siellä ihmisiä, jotka sinua odottavat ja tarvitsevat.

Ennen kaikkea iloitsisit lapsesi kanssa olemisesta ja jakaisit tätä iloa hänen kanssaan. Näitä jaettuja, yhteisiä ilon hetkiä kantaisitte sydämissänne koko elämänne matkan ja olisitte varmoja siitä, että tuottamanne ilon kautta olette tärkeitä, hyviä ja merkityksellisiä.  Ihan vain omana itsenänne. 

Kirjoitta ja Kaisa Lumijärvi on Kannusta minut vahvaksi -hankkeen projektipäällikkö.

(EDIT 1.12.2014. Kannusta minut vahvaksi -hankkeen nykyinen projektipäällikkö on Satu Rauhala)