Isä on aina isä

Melko usein tapaamamme päihderiippuvaiset isät ovat itse jääneet lapsuudessa ilman hoivaa, turvaa ja läsnäoloa tai joutuneet muutoin kaltoin kohdelluiksi. Itsetunto on lyöty psyykkisellä ja fyysisellä tavalla pohjalukemiin jo lapsena.

Nuoruusiässä, kun henkinen vahvuus ja kyky sanoa EI puuttuvat, moni on ajautunut päihdemaailmaan. Itsetunnon ongelmat ovat usein vaivanneet myös omien lasten synnyttyä. Hyvän isän mallin puuttuessa on koettu, ettei ole osattu olla isänä ja ottaa omaa paikkaa tasa-arvoisena vanhempana, vaan on jääty sivullisena seuraamaan oman perheen elämää.

Erotilanteessa on väistytty vanhemmuudesta, koska on ajateltu, että ei ole oikeutettu vanhemmuuteen ja lapsen on parempi ilman isää. Huonon itsetunnon ruokkiminen jatkuu, kun eron jälkeen haetaan lohtua pullosta tai muista päihteistä.

Ympäristö katsoo miestä perheensä pettäjänä ja lapsensa hylkääjänä.

Lohduton kuva, mutta usean kohdalla tämä on ollut todellisuutta.

Isällä on joka tapauksessa merkitystä lapsen elämän kululle, olipa hän läsnä tai ei. Läsnä olevalla, päihteiden käyttönsä hallitsevalla ja välittämisen osoittavalla isällä on suuri positiivinen merkitys lapsen kehityskululle. Tämä tieto on isille merkityksellinen, koska lähtökohtaisesti jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta.

Tärkeintä on kohtaaminen isänä – ei päihteiden käyttäjänä.  Isä-identiteetin vahvistaminen on työskentelyn perusta.

Mistä sitten rakentuu ihmisen identiteetti?

Se rakentuu sosiaalisessa kontekstissa, vuorovaikutussuhteissa. Yksilö määrittää itsensä sen kautta, miten sosiaalinen ympäristö määrittää yksilön.

On siis merkitystä, miten me, ympäristö,kohtaamme isän. Kohtaammeko hänet päihdeongelmaisena vai kohtaammeko hänet isänä. 

Isänä kohtaamisen ja isä-identiteetin vahvistumisen myötä yleensä myös käyttäytyminen muuttuu. Lapset tulevat ajattelun keskiöön ja lapsen edun tavoittelu alkaa yhä enemmän ohjata isän arvoja, päämääriä, valintoja ja toimintaa.
Isä-identiteetin vahvistumisessa vertaistuella on iso merkitys.

Erityisesti isä -projektin yksi tärkeimmistä tehtävistä on luoda mahdollisuuksia keskustelulle paikoissa, joihin se ei luontaisesti ole kuulunut. Muiden, samassa elämäntilanteessa olevien isien kohtaaminen ja yhdessä keskustelu auttaa selkeyttämään toisten kokemusten kautta myös omaa tilannetta. Yksi vertaisryhmätoiminnan tavoite on asennemuutos, jolla saavutetaan parempi elämänhallinta.

Isäryhmissä isyyteen ja päihteidenkäyttöön liittyen on tehty tärkeitä huomioita: ” Lapsen näkökulmasta oppii ajattelemaan ja katsomaan asioita. Ryhmässä tuli ajatus, etten olekaan niin paha isä. Tuli esille, että on olemassa toivoa, mahdollisuuksia ja keinoja, mutta tulevaisuus on itsestään kiinni.”

Lapsen näkökulman ja edun tavoittamisessa, isänä vahvistumisessa ja oman vastuun ymmärtämisessä on avaimet hyvään isyyteen.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Kirjoittaja Kaisa Ovaskainen toimii projektikoordinaattorina Erityisesti isä -hankkeessa, Kehittämiskeskus Tyynelässä.

Erityisesti Isä- projektin (2013–2016) kohderyhmänä ovat päihteitä käyttävät isät. Tavoitteena on lisätä isien osallisuutta vanhemmuuteen ja lasten osallisuutta isään. Samalla tuemme isän päihteistä kuntoutumista vanhemmuutta hyödyntäen.