Kissa kiitoksella elää – omaishoitaja ei niinkään

Työurien pidentämisestä on niin ikään keskusteltu ahkerasti. Eläköityvässä Suomessa ei ole enää varaa loputtomiin opintoputkiin kaikkine sitä edeltävine välivuosineen, ja eläkeiän nostaminen tuntuu olevan suorastaan välttämätöntä. Työssä jaksaminen on päivän sana.

Omaishoitojärjestelmä unohtaa lapsiperheet

Kaikki eivät kuitenkaan jää kotiin omasta halustaan, esimerkiksi vammaisten lasten omaishoitajista työurakeskustelu voi tuntua kovin vieraalta. 

Lapsen omaishoitajuus voi kestää 18 vuotta tai enemmänkin. Se ei kuitenkaan ole varsinaista ansiotyötä eikä siitä maksettava palkkio ole palkkaa vaan korvaus omaishoitajan tekemästä yhteiskunnallisesti arvokkaasta työstä. Korvauksen ei ole tarkoituskaan elättää omaishoitajaa saati koko hänen perhettään, ja siitä kertyvä eläke on minimaalinen.

Vanhuspainotteinen omaishoitojärjestelmä unohtaa lapsiperheen arjen realiteetit. Päätoiminen omaishoitaja on taloudellisesti täysin riippuvainen puolisostaan.  Hänellä ei useimmiten ole muuta tuloa kuin omaishoidon tuki, joka on keskimäärin alle 500 euroa kuussa.

Järjestelmä ei tunne avioeroja tai muita arjen yllättäviä tilanteita, vaan kaiketi uskoo ikuiseen avio-onneen. Työssäkäyvä monen lapsen yksinhuoltaja ei mahdu muottiin. Järjestelmä ei myöskään ota riittävän hyvin huomioon omaishoitajan oikeutta toimeentuloon, lepoon saati parisuhteen hoitoon tai harrastuksiin.

Hyvä elämä tarkoittaa meille kaikille eri asioita. Näin myös perheissä, joissa yksi tai useampi lapsi on vammainen tai pitkäaikaissairas.  Perheessä voi olla puolisenkin tusinaa eri-ikäistä sisarusta omine tarpeineen.  Myös omaishoitoperheissä halutaan harrastaa, matkustaa, nähdä, kokea ja nauttia.  Siihen tarvitaan luovuuden ja rakkauden lisäksi perheen tarpeisiin sopivia palveluita - ja riihikuivaa rahaa.

Omaishoitajat tasapainottelevat yhä edelleen työelämän harmaalla alueella

Jaatinen teki 2012 pienimuotoisen toimeentulokyselyn vammaisten lasten perheille. Sen ja muiden järjestöjen tekemät kyselytutkimukset kertovat karua kieltä siitä, että aivan liian moni lapsen omaishoitaja joutuu jäämään pois työelämästä ennen kuin työura on päässyt kunnolla alkamaankaan. Moni ei pysty tekemään koulutustaan vastaavaa työtä tai on huomannut koulutuksensa vanhentuneen auttamattomasti pitkän omaishoitajauran aikana. Omaishoitajuuden taloudellinen vaikutus koko perheeseen on suuri.

Kun omaishoitajuus aikanaan loppuu, työelämään siirtyminen saattaa tuottaa ikävän yllätyksen.

Omaishoitajat ja Läheiset -liitto totesi kolmen vuoden takaisessa lausunnossaan Työ- ja elinkeinoministeriölle: ”Omaishoitotyö on pätevä syy olla poissa työmarkkinoilta määriteltäessä työttömyysturvaoikeutta. Jos henkilöllä ei kuitenkaan työssäoloehto täyty ja hän on kouluttamaton ja ensi kertaa tulossa työmarkkinoille, hän joutuu 5kk karenssiin. Tällaisessa tilanteessa olevia omaishoitajia ilmaantuu työmarkkinoille, kun hoitotyö päättyy. ”

Ongelmaa pidettiin niin marginaalisena, ettei sen poistamista ole katsottu aiheelliseksi.

Ongelma on tiedossa - teot vähissä

Omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamisen vaikeuteen on nyt onneksi havahduttu.  Tälläkin hetkellä aiheesta on käynnissä lukuisia hankkeita, -ohjelmia ja tutkimuksia. Kesäkuun alussa järjestetyssä Kansainvälisessä omaishoidon konferenssissa työelämän ja omaishoidon yhteensovittaminen oli yksi pääteemoista.

Käytännön ratkaisut ovat kuitenkin vielä niukat. Työelämän joustoista puhutaan kyllä paljon, ja ne huomioitiin myös Omaishoidon kansallisen kehittämisohjelman laatineen työryhmän loppuraportissa. Tällä hetkellä omaishoitaja voi teoriassa tehdä lyhennettyä työaikaa, hyödyntää työaikapankkia, ottaa palkatonta virkavapaata tai tehdä osapäivä- ja etätyötä.

Palkaton vapaa ei kuitenkaan ole hyvä pitkäaikaisratkaisu, eikä suomalainen työelämä vielä osaa kunnolla hyödyntää joustoja. Työttömäksi työnhakijaksikaan ei pääse, jollei voi ottaa vastaan kokopäivätyötä. Tarvitaan siis myös palveluja, jotka tukisivat ansiotyön tekemistä.

Vaikea yhtälö aikana jolloin entisetkin palvelut ovat leikkuu-uhan alla. Riittävät palvelut olisivat kuitenkin halpa hinta siitä, että omaishoitajat pääsisivät köyhyysloukusta työelämään ja omalta osaltaan paikkaamaan yhteiskuntaamme uhkaavaa kestävyysvajetta.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

http://www.jaatinen.info/vaikuttamistyoe

http://www.mikkelinseudunomaishoitajat.fi/lamppu-kumppanuushanke/

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/51134/lomake.html

Kirjoittaja Anu Lönnqvist on Jaatinen vammaisperheiden monitoimikeskus ry:n viestintävastaava, ja myös poikansa omaishoitaja jo 10 vuoden ajan