Kaikilla on jonkinlainen isäsuhde ja tarina – silloinkin kun isä puuttuu
Isyys voi kuulemma paremmin kuin koskaan, ja isät on suosittu puheenaihe mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Meille kerrotaan, että isyys on trendikästä, isyys on entistä tasa-arvoisempaa, isyys on osallistuvaa ja vastuullista. Mitä kaikkea muuta isyys onkaan – nyt ja tulevaisuudessa… Tämä kaikki tietenkin ilahduttaa kovasti, koska isät totisesti ansaitsevat suuremman siivun vanhemmuuden piirakasta. Eikä parane unohtaa sitä tosiasiaa, että osallistuva isä on aina lapsen etu. Yksi asia tässä vaan mietityttää: Entäs ne lapset, jotka kasvavat ilman isää?
Suurin osa yhden vanhemman perheen lapsista asuu äitinsä luona, jolloin miehen malli uhkaa jäädä vajavaiseksi. ”Yksikään nainen ei voi korvata läsnä olevaa miestä. Oikealla hetkellä tarjolla oleva aikuinen voi olla ratkaiseva tuki tilanteessa, jossa yksikin kannustava tai toivoa luova lause saattaa olla pelastava – niin siinä hetkessä kuin koko elämän kannalta”, kuten Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila ilmaisevat asian Pelastakaa pojat -kirjassaan.
Vapaaehtoisvoimin toteutettu mieskaveritoiminta on tarkoitettu lapsille, joilla ei ole aktiivista yhteyttä omaan isäänsä tai muihin aikuisiin miehiin. Mieskaveritoiminnan keskiössä on kaveruus. Kyse ei niinkään ole auttamisesta tai tukemisesta mutta nämä – auttaminen ja tukeminen – tulevat ikään kuin toiminnan sivutuotteina. Tärkeintä on yhdessäolo, parhaimmillaan kaveruus jatkuu läpi elämän.
”Miehen malli” voi ja saakin nykyisen, sallivamman käsityksen mukaan olla paljon muutakin kuin sankarimiehen malli. Miehen ei enää tarvitse raivata peltoja, sotia tai rakennella rintamamiestaloja. Miehen ei tarvitse välttämättä enää edes juosta, ajaa tai hiihtää kovaa osoittaakseen olevansa riittävästi mies. Miehisyyttä voi tänään meidän kaikkien, miesten ja naisten onneksemme toteuttaa lukemattomilla muullakin tavoilla.
Mieskaveritoiminta onkin mahtavan vaihtoehtoista toimintaa vaikkapa miehille, joiden tarpeisiin urheiluseurat ja VPK eivät vastaa. Itse voin suositella mieskaveritoimintaa erityisesti keski-ikäisille miehille, jotka tapaavat olla muualla unohdettuja lähes kaikessa mahdollisessa. Keski-ikäisiä miehiä ei monessa paikassa ole edes olemassa – muistaako joku nähneensä mainoksissa, sanoma- tai aikakausilehdissä kuvaa miehestä, joka olisi kuvattu myönteisesti iloitsemassa alkavasta pälvikaljustaan tai hieman tukevoituneesta keskivartalostaan? Mieskaveritoiminnassa tällaisilla ominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä.
Miehen ja lapsen kaveruuden ohella myös mieskuva laajenee, mies voi olla empaattinen ja huolehtiva – ja monella tapaa hauska!
Kirjoittaja Petri Kaverma on projektipäällikkö Pienperheyhdistyksen Pikkukaveria ei jätetä -projektissa
Mieskaverikursseja järjestetään maalis-huhtikuun aikana Tampereella ja Helsingissä. Lisää koulutuksista täällä.
Twiittaa
Kommentit
Kommentoi: