Ja niin minä sain siivet

Minulle kasvoi siivet, joilla lentää yli harmaan ja ikävän, yli pettymysten ja epäonnistumisien, kohti uusia yrityksiä. Ja minä sain kyvyn unelmoida, nähdä enemmän kuin se mitä on tässä ja nyt. Siivet ja unelmat auttoivat minut kaikkien niiden vastoinkäymisten yli, joita jokainen väistämättä elämässään kohtaa. Lahja, jota ei voi rahalla ostaa kantaa minua edelleen.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka syrjäytymisen takana olevat syyt ovat moninaisia, on syrjäytymisen tematiikassa yksi yhteinen tekijä – se on unelmien puute. Kyvyttömyys haaveilla. Näköalattomuus. Elämällä ei ole tarjottavana mitään muuta kuin se mihin on tottunut ja mihin on kasvanut.

Mikäli nuorten omaa motivaatiota ja tulevaisuudenuskoa ei saada herätettyä, ovat julkisessa keskustelussa esillä olleet kepit tehottomia ratkaisemaan syrjäytymisen kysymyksiä. Muutos on mahdollinen vasta sitten, kun nuori alkaa nähdä piilevät kykynsä, uskoa niihin ja voimaantuu luottamaan omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa elämänsä suuntaan.

Se ei tapahdu hetkessä. Mikäli nuori on elänyt koko ikänsä laiminlyötynä, minihuolenpidolla, oman onnensa nojassa, ei hänestä muutamassa kuukaudessa tule ”tehokasta ja tuottavaa” veronmaksajaa.

Oikea-aikainen lastensuojelun interventio, riittävän pitkä jälkihuolto, nuorten taide- ja työpajat, nuorten mentorit ovat tehokkain keino ennaltaehkäistä syrjäytymistä mutta nämä keinot myös maksavat.

Kysymys kuuluu: ovatko päättäjät valmiita sijoittamaan tulevaisuuteen vai tekevätkö he samoja virheitä kuin edeltäjänsä?

Kiristyvän kilpailutuksen myötä sosiaalipalvelut joutuvat asettumaan yhä tiukemmin kysynnän ja tarjonnan lakien muottiin, jolloin työn laatu ja loppukäyttäjän saama hyöty ohenee. Evidence-based practice vaatii sosiaalipalveluita tukeutumaan tutkittuun tietoon ja käytäntöön mutta elämän monimuotoisuus on harvoin tyhjentävästi tieteellisen menetelmin todistettua ja paljastettua.

Muuttujia on liikaa. Köyhyyttä kun ei katkaise yksin toimeentulotuki. Päihderiippuvuudet eivät katoa pakkohoidolla. Väkivalta ei lopu yksin uhria auttamalla. Sosiaalipalveluiden vaikuttavuutta on vaikea arvioida lyhyellä aikajänteellä ja sen vuoksi päättäjien on kyettävä näkemään pidemmälle.

Heidänkin on ajoittain uskottava siihen mikä ei vielä ole näkyvää, sillä ylisukupolviset syrjäytymisen kierteet ovat hyvin hankalasti murrettavia.

Lapsen uskoa taikaan ja ihmeisiin ei tulisi koskaan väheksyä. Turvallinen syli, aikuisen läsnäolo ja mielikuvituksen kehittymisen tukeminen ennaltaehkäisee syrjäytymistä tehokkaasti. Elämän perustukset rakennetaan lapsena. 

Kirjoittaja Johanna Matikka on Kannusta minut vahvaksi -hankkeen suunnittelija Ensi- ja turvakotien liitosta