Iloa harrastuksiin!

Kansallisessa liikuntatutkimuksessa 2009–2010 todettiin, että seurassa harrastaminen lisääntyy, mutta omatoiminen urheileminen vähenee. Urheilu on edelleen suosituin 3-18-vuotiaiden harrastus, kun 92 % tuon ikäisistä ilmoittaa harrastavansa jotain liikuntaa. Vastaavasti samanikäisistä lapsista ja nuorista harrastaa taidetta ja kulttuuria korkeimmillaankin alle puolet.
Tärkeintä on kuunnella lasta

Harrastamisen tulee olla lapselle iloa ja positiivisia kokemuksia tuottavaa toimintaa. Tärkeintä on kuunnella lasta ja hänen kokemustaan harrastamisesta. Niin kauan kuin harrastaminen on lapselle mieluisaa puuhaa, se on myös hyväksi lapselle.

Jos harrastaminen muodostuu liian raskaaksi, on tärkeää, että vanhemmat kantavat vastuun harrastamismäärien vähentämisestä. Joskus lapsen etu vaatii myös uskallusta toimia esimerkiksi vastoin joukkueen valmentajan suosituksia.
Pihapelit kehittävät sosiaalisia taitoja

Ohjatun harrastamisen ohella vanhempien kannattaa kannustaa lapsia omaehtoiseen ja spontaaniin liikuntaan sekä muuhun harrastamiseen. Pihapelit tai teatterit täydentävät loistavasti ohjattua harrastustoimintaa sekä kehittävät myös lapsen sosiaalisia taitoja toisella tavalla kuin aikuisten tiukasti ohjaama harrastaminen.

Antaapa omaehtoinen harrastaminen myös mahdollisuuden mukaan pääsyyn niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai pysty olemaan ohjattujen harrastusten piirissä. Voisiko spontaani yhdessä oleminen myös edistää suvaitsevaisuutta?
Osa lapsista jää ulkopuolelle

Rautava, Laakso ja Nupponen ovat 5-luokkalaisten harrastamista tutkiessaan todenneet, että kolmasosa perheistä käytti vuodessa yli 830€ lapsen harrastukseen ja useissa perheissä summat kohosivat moniin tuhansiin euroihin. Kun harrastaminen on kallista, on selvää, että osa lapsista jää omien toiveiden mukaisen harrastuksen ulkopuolelle olosuhteiden pakosta.

Vaikka lapsi tai nuori ei voi harrastaa maksullista, ohjattua toimintaa, tulee hänellä olla oikeus aktiiviseen, mukavaan ja inspiroivaan vapaa-aikaan, sen varmistaminen on meidän aikuisten tehtävä.
Riski kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi

On hyvä myös muistaa lastenpsykiatri Jari Sinkkosen toteamus: ”On suuri vaara, että lapsi, jolla ei ole yhtään harrastusta, kehittyy onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi”. Toisaalta on varmasti suuri vaara, että lapsi itse ei ole riittävästi hänen vapaa-ajastaan ja harrastamisestaan tehtyjen päätösten takana.

Lapsi ei useinkaan tee vääriä tai oikeita valintoja näissä asioissa, aikuinen tekee ne hänen puolestaan.

Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen, Lastensuojelun Keskusliitto