Haaveena kaverisynttärit

Osku kertoo lisäksi, että hänellä on ADHD, ja arvelee äitinsä kanssa, ettei ehkä sen takia aina osaa leikkiä toisten kanssa.

ADHD, lukivaikeus, epilepsia, ruskeat hiukset, muiden mielestä oudon värinen pusero, vääränmerkkiset lenkkarit tai r-vika ei ole syy jättää ketään yksin.

Oudon värinen paita on helppo vaihtaa, kun haluaa sulautua joukkoon, mutta ADHD: n kanssa tarvitaan apua ja ymmärrystä.

Osku kertoo, että hän on hyvä trampoliinilla pomppimisessa, ja että hänen on helpompi olla muiden kanssa trampalla, kuin leikkiä. Trampoliinilla pomppiminen on energistä tässä ja nyt -toimintaa, jossa saa vain antaa palaa ja elää riemulla mukana. Peleissä on usein monimutkaisia sääntöjä muistettavana, roolileikit vaativat vuoron odottamista, toisen asemaan asettumista ja tilannetajua. Toivottavasti muut trampoliinilla pomppijat saavat sen kokemuksen, että kun oli näin kivaa tässä trampalla, niin yhtä hauskaa voi saman kaverin kanssa olla pikkuautoilla leikkiessä.

Kaikissa meissä on jokin tai joitakin piirteitä, mitkä ärsyttävät toisia, mutta kenenkään ei pitäisi leimautua näiden piirteiden perusteella.

Koko kaveri ei ole outo, vaikka hänellä olisi jokin muiden mielestä outo ominaisuus. Ja tämä ns. outo ominaisuuskin saattaa tulla esille vain joissakin tilanteissa. Yleensä ne tilanteet ovat sellaisia, joihin ei ole opittu sopivaa tapaa toimia, joissa ei löydy sanoja tai monista tekijöistä johtuen stressitaso on korkealla.

Osku paljastaa, että ”Jos suutun, saatan tönäistä, heittää kengällä tai haukkua idiootiksi ja tolloksi. Ei kannattaisi.”

Ketään ei saa haukkua, eikä toista lasta voi pyytää ymmärtämään toisen huonoa käytöstä.

Mutta meillä aikuisilla, niin vanhemmilla kuin sukulaisilla, tuttavilla ja ammattilaisillakin, on tässä oiva tilaisuus! Kun joku kertoo tai se muuten tulee ilmi, ettei osaa leikkiä tai olla muiden kanssa, niin opetetaan.

Kun yleisluonteinen ohje olla ihmisiksi ja käyttäytyä nätisti ei riitä. Harjotellaan pienin askelin ja vaihe kerrallaan oikeissa arjen tilanteissa: kuinka toisia lähestytään ja kysytään, voiko leikkiä yhdessä. Ei kosketa toiseen tai toisen tavaroihin ilman lupaa. Puhutaan vuorotellen. Kuunnellaan myös toisen ehdotuksia, ei tönäistä tai lähdetä yhtäkkiä pois, vaan opetellaan sanomaan, kun joku asia harmittaa jne.

Aikuinen voi itse aluksi olla mukana tilanteissa ja ohjata suorilla toimintaohjeilla, ja antaa paljon myönteistä palautetta harjoittelusta, yrittämisestä ja onnistumisesta.Sosiaalisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen taitoja voi opettaa ja opetella.

Ketään ei saa jättää yksin sen tähden, ettei osaa olla muiden kanssa. Yksin nämä taidot eivät kehity.

Kirjoittaja Silve Serenius-Sirve on psykologi ja Adhd-keskuksen yksikönjohtaja