Erityisesti isä!

 Kohderyhmäämme ovat päihteitä käyttävät isät. Se, että onko nk. lähi-isä tai etäisä, ei ole merkityksellistä. Pyrimme tukemaan heidän vanhemmuuttaan sekä kuntoutumistaan olemalla mukana elämän kriisikohdissa, hyödyntämällä vertaistukea, kehittämällä osaamista isäerityiseen työhön ja tekemällä verkostoyhteistyötä sekä vahvistamalla paikallisten toimijoiden välistä yhteistyötä. Kuulostaa helpolta, eikö totta?

Olemme isojen teemojen äärellä. Tyynelän verkostoissa on herännyt erityinen huoli isien ja ennen kaikkea päihteitä käyttävien isien isyydestä. Isäkeskeisen tai jopa isäerityisen puheen ja toiminnan on huomattu olevan vähäistä arjessa, perhesuhteissa ja hoitosuhteissa. Siitäkin huolimatta, että isyyden puuttumisen vaikutukset lasten elämään ovat tutkimusten mukaan tiedostettuja.

Isistä lähtevän työn, vertaistoiminnan ja isien arjen ja kuntoutumisolosuhteiden kehittäminen nousi esille kokemusasiantuntijoiden ja verkostojen kanssa käydyissä keskusteluissa. Puhutaan isäerityisestä kehittämisestä, jossa päihteitä käyttäviä isiä kohtaavien ammattilaisten, vapaaehtoisten ja kokemusasiantuntijoiden tulokulma toimintaan on isyydessä ja sen moniulotteisessa olemuksessa.

Toimimme viidellä paikkakunnalla (Kuopio, Mikkeli, Pieksämäki-Varkaus ja Jyväskylä) neljän innokkaan projektityöntekijän voimin. Tukea saamme Pieksämäeltä, Tyynelän Kehittämiskeskukselta. Yhteistyökumppaneita on ”kosiskeltu” yhteiselle kehittämismatkalle. Sen verran lämmin ja yhteistyöhaluinen vastaanotto on meitä paikkakunnilla kohdannut, että kovinkaan työllistäviin ”soidinmenoihin” ei ole tarvinnut ryhtyä.

Haastattelemme isä-asiakkaita, kuuntelemme heidän näkemyksiään, kokemuksiaan ja tuntemuksiaan, haluamme nostaa isien ääntä esille jo tässä vaiheessa, mm. hanketyöskentelyn suunnittelun ja toiminnan kannalta. Tämän pohjalta lähdemme rakentamaan yhteistä tulevaisuutta paikallisten ”puolisoiden” kanssa asetettujen tavoitteiden suuntaisesti, isäerityisesti.

Onko meillä havaintoja onnesta? On meillä. Kerrottakoon työmatkahavainnosta, jossa isä kulkee lapsensa kanssa saman sateenvarjon alla saattaen lasta kouluun, aamulla varhain. Lapsi reppu selässään, tiukasti isän kädessä kiinni ja isä huolehtien, että lapsi pääsee perille ja että matka on turvallinen. Tämä isä on saanut tilaisuuden olla lapsen elämässä mukana ja vastaavasti lapsella on osallisuus omaan isään. Toivomme, että hanketyön kautta myös mahdollisimman monella muullakin isällä ja lapsella voisi olla edellytyksiä sekä osallisuutta toinen toisiinsa.

Tämän kirjoituksen myötä haluamme toivottaa kaikille muillekin hankkeille menestystä toiminnalle ja mukavaa syksyn odotusta!

Kirjoittaja Jukka Hyppölä on Erityisesti isä -projektin työntekijä