Ei jätetä lasta yksin

Lasten pahoinvointi musertaa hyvinvointiamme vakavammin kuin kansantalouden kestävyysvaje. Ydinkysymys on, miten tukea tarvitsevia perheitä osaisimme ajoissa auttaa oikein. Ainakin viisi asiaa on korjattava.

Ensinnäkin, vanhempien merkitystä ei ymmärretä riittävästi. Usein yritetään auttaa lasta yksin – tai toisinpäin: Hoidetaan aikuista esimerkiksi päihdeongelmissa ja unohdetaan hänen olevan isä tai äiti, jonka alkoholinkäyttö vaurioittaa kykyä toimia vanhempana.

Toiseksi, apua ja tukea saa liian usein liian myöhään. Olemme lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla pyrkineet ehkäisevien toimien vahvistamiseen. Silti raskaat toimet kuten huostaanotot lisääntyvät.

Kolmanneksi, jos vanhemmat eivät jaksa ja kykene, niin kuka pitää huolta lapsesta? Tiedämme, että yksi pysyvä aikuissuhde kannattelee lasta. Tämä jää liian monen lapsen osalta toteutumatta.

Neljänneksi, lapsen kohtaaminen ja kuuleminen jää liian usein viranomaisyhteistyön ja lähetekulttuurin jalkoihin. Sen sijaan, että lapsia pompotetaan palvelusta ja viranomaiselta toiselle, on aidosti pysähdyttävä kuuntelemaan ja auttamaan lasta. Lasten kuuleminen on välttämätöntä. Tiedossa on, että me aikuiset aliarvioimme lasten ja nuorten ongelmia verrattuna siihen, miten lapset itse kokevat asioita.

Viidenneksi, perhepolitiikkamme pohjautuu liiaksi ajatukseen kahden yhdessä asuvan vanhemman ydinperheestä. Arjen todellisuus on hyvin usein toinen. Perhepolitiikkamme laahaa osin jäljessä.

Näissä viidessä asiassa ei ole mitään uutta. Niistä on hoettu jo riittävästi. Kysymys kuuluu, miten muuttaa - ei vain lakeja - vaan myös syvään juurtuneita toimintatapojamme ja ajatteluamme.

Päävastuu lapsista on vanhemmilla. Palveluja on kehitettävä lapsen näkökulmasta niin, että löydetään uusia tapoja rakentaa vanhemmuuden tukea. Valtiovallalla on vastuu huolehtia, että silloin kun vanhemmuus ei riitä, on jokaisella lapsella lähellä aikuinen, joka kantaa päävastuun lapsesta. Yksikään lapsi ei saa jäädä yksin hätänsä kanssa.

Perheissä tarvitaan apua arjen asioissa ja ajoissa. Ei ole todellisuudelle vierasta, että joskus perheen ensimmäinen apu ja tuki on lapsen huostaanotto. Näin ei saa olla.

Ennaltaehkäiseviin ja perheiden hyvän arjen palveluihin panostaminen on fiksu investointi. Iso ja perheiden auttamisen kannalta aivan ratkaistava kysymys sosiaalihuoltolain valmistelussa on se, miten hallitusohjelman kirjaus kotipalveluiden ja matalan kynnyksen palveluiden kehittämisestä ja lisäämisestä toteutetaan.

Aikuisten ainainen kiire ja poissaolo ovat tämän päivän lasten, mutta myös aikuisten suurimpia huolenaiheita. Aikuisen läsnäolo on lapsen tasapainoisen kehityksen edellytys. Se koskee niin kotona arjessa kuin päivähoidossa ja koulussa.

Vaikka maailma muuttuu, niin se tosiasia pysyy, että lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten aikaa voidakseen hyvin ja kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen. Äidin, isän sekä muiden läheisten aikuisten huolenpidon merkitystä ei voi mikään innovaatio korvata.

Kirjoittaja Sari Sarkomaa on helsinkiläinen kansanedustaja (kok), Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja sekä eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän varapuheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi