Ei isyys ole mihinkään hävinnyt!

”Vanhemmuus on ollut vaikea yhtälö ja asia, jota ei ole halunnutkaan miettiä. Sen on työntänyt pois mielestään”.

”Miehen mallia en saanut biologiselta enkä sosiaaliselta isältä, se tuli jostain muualta”.

”Koen olevani ja haluan olla hyvä isä, turvallinen ja jolle voi kertoa mieltä painavia asioita”.

Muun muassa näillä sanoilla, tarinoilla, Erityisesti Isä -projektin haastattelemat isät kuvailivat omaa isyyttään, isäksi tulemistaan ja omaa isäsuhdettaan. Näitä ajatuksia ja lausahduksia on enemmänkin, mutta jo tästä voidaan tuoda näkyväksi asian ristiriitaisuus. Toisaalta on ollut halua ajatella lapsen etua ja toimia hänen parhaakseen, toisaalta taas isyys ja vanhemmuus ovat olleet (syystä tai toisesta) vaikea asia, joita monen kohdalla ovat päihteet olleet osaltaan hankaloittamassa.

Riippuvuutta kuvaa hyvin erään isän lausahdus: ”Lapset vaikuttavat kyllä vähentävästi päihteiden käyttöön, mutta kun viinanhimo tulee, sitä ei estä mikään”.

Isien haastatteluissa oli mielenkiintoista huomata, kuinka mieluista puhuminen isyydestä oli. Se toi keskustelussa voimakkaita tunteita esiin, rauhoitti ja innosti haastateltavaa, toi olemukseen positiivisuutta sekä vuorovaikutukseen tasavertaisuutta ja avoimuutta.

Oma isäsuhde nousi myös puheissa esiin. Isät kertoivat, että onnistuneet kokemukset isyydestä toivat ylpeyden ja voimaantumisen tunteita. Isät nostivat äidin ja muiden läheisten kanssa toimimisen tärkeäksi.

Hienoja huomioita ja tärkeitä ajatuksia! Yleinen näkemys kaiketi edelleen on, että isät eivät juurikaan puhu itsestään ja asioistaan. Olemme asiasta ehdottomasti eri mieltä! 

”Totuin ja kasvoin siihen alkoholin käyttöön jo lapsena, minkä vuoksi varmaan itse aloin myös juoda. En halua omalla juomisella aiheuttaa ongelmia lapselle tai antaa samanlaista mallia kuin itse olen saanut”.

Haastatteluissa nousi vahvasti esiin myös ylisukupolvisuus, sen merkitys itselle ja lapsille sekä siihen liittyvä huoli. Useat isät toivat esille, että oma juominen on ollut seurausta päihteiden varjossa eletystä lapsuudesta.

Monien näkemys oli, että on pyritty pitämään lapset erillään omasta päihteiden käytöstään. Koettiin, ettei ole haluttu aiheuttaa omille lapsille samanlaista lapsuutta, missä on itse jouduttu elämään aikanaan.

”Haluan huolehtia lapsesta ja ymmärrän, että se ei onnistu humalassa”.

Sen me tiedämme jokainen, että päihteiden käyttö ja vanhemmuus yhtälönä on aika mahdoton. Päihderiippuvuuden näkökulmasta ymmärrettävää on myös se, että vanhemmuuden edelle menee siinä tilanteessa muut asiat.  Huolestuttavaa olisi, mikäli isyys unohtuisi jonnekin kokonaan. Itse emme siihen kuitenkaan usko eivätkä haastattelemamme isät myöskään käsitystämme muuttaneet. Ennemminkin vahvistivat aikaisempaa käsitystä.

Ainakin näillä isillä on selkeä näkemys ja tahtotila siitä, että lapset ovat heille tärkeitä ja että isyys on merkityksellinen asia elämässä. Isien tarinoista kumpuaa ikävä lapsiin, jolle eivät ole voineet tai halunneet tehdä mitään, päihderiippuvuudesta johtuen.

”Vanhimman tyttären kertomus kosketti ja herätti. Hän sanoi, että ”Isä, minä tarvitsen vielä sinua, mutta minä tarvitsen raittiin isän, en humalaista isää”.

”Tuli tunne siitä, että minua tarvitaan vielä ja rakastetaan kaikesta huolimatta. Ei isyys ole minnekään hävinnyt!”

Isien haastattelut ovat osa projektin tekemää alkukartoitusraporttia. Raportti luettavissa Projektin verkkosivulla

Kirjoittaja Jukka Hyppölä on projektityöntekijä Erityisesti isä –projektissa, jonka avulla tuetaan päihteitä käyttävän isän osallisuutta vanhemmuuteen erilaisissa vanhemmuuden tilanteissa ja osana päihteistä kuntoutumista.