Ehkäisevä työ vaatii vastuunottoa

Ehkäisevä työ on monella tavalla jotain, mitä ei voi siirtää tai mitä ei pidä siirtää. Omassa toiminnassa ehkäisevä työ on lapsen yksilöllisten tarpeiden havaitsemista arjessa ja niihin reagoimista. Ehkäisevän työn tarpeet syntyvät monella tavalla. Arjen vaatimukset voivat olla liian suuret lapselle tai perheelle, vanhempien toimintakyky vanhempana voi olla tilapäisesti heikentynyt, lapsen kasvuympäristö tai kehitykselliset tarpeet voivat tuottaa tuen tarpeita tai kenties mahdolliset erot perimässä voivat synnyttää tuen tarpeita. Siellä missä lapsen ja perheen tuen tarpeet havaitaan, siellä pitäisi myös vastata niihin. Lapsen ja perheen kohtaamista ei voi, eikä pidä siirtää toiselle asiantuntijalle tai muualle ennen kuin omat mahdollisuudet antaa tukea on käytetty. Yleensä helpointa on ottaa vastaan tukea siellä, missä muutenkin luontevasti asioidaan tai käydään.

Avoin keskustelu on yhteistyön edellytys

Parasta ehkäisevää työtä on avoin keskustelu asiasta lapsen ja vanhempien kanssa. Omia havaintoja kannattaa aina testata lapsella ja/tai vanhemmilla, tulkinnat ja totuudet eroavat usein toisistaan, asioita ei kannata jättää arvailujen varaan, lapsen ja vanhempien kanssa avoin keskustelu on toimivan yhteistyön edellytys. Ehkäisevän lastensuojelun toteuttamista ei sitäkään kannata jättää reagoimiseksi yllättäen tai ennakoidusti ilmestyviin tuen tarpeisiin. Järkevää on esimerkiksi panostaa vanhemmille suunnattuun universaaliin tukeen, joista perhekeskustoiminta on hyvä esimerkki. Universaalit palvelut eivät arvioi, erottele tai luokittele. Erityisesti siis kaikki tieto ja tuki, mikä on helposti saatavilla ilman arviointikierrettä tai päätöksentekorumbaa on perheille tarpeen. Tämä edellyttää eri toimijoissa myös yhteistä asennetta siitä, että varhaiset toimet ovat sekä lapsen, perheen että yhteiskunnan näkökulmasta kannattavia.

Toimiva ehkäisevä työ vaatii vastuunottoa monella tasolla

Ehkäisevä työ vaatii yksittäisten ammattilaisen tai työyhteisön lisäksi vastuunottoa myös kunnan ja yhteiskunnan tasolla. Ehkäisevän työn kustannustehokkuus on tunnustettu pitkään, kuitenkaan tätä keskustelua ei ole pystytty konkretisoimaan siten, että sillä olisi ollut merkittävää vaikutusta niihin resursseihin, joita ehkäiseviin palveluihin suunnataan tai niihin rakenteisiin, joilla edistetään ehkäisevän työn toimivuutta.

Yhteiskunnan tasolla on mahdollistettava ehkäisevän työn toiminnan edellytykset sekä lainsäädännössä että resursseissa. Yhteisöllisellä tasolla on omaksuttava ehkäisevää työtä edistävä asenne kaikkeen työhön, jolloin helposti saavutettavat palvelut, yli hallintorajojen tapahtuva toimiva yhteistyö ja asiakkaiden omien voimavarojen hyödyntäminen ovat avainasemassa. Yksilötasolla on tärkeää, että lapsi ja perhe tulevat kohdatuksi aidosti, kiireettömästi ja arvostavasti. Monella tasolla toteutuva vastuunotto on avain toimiviin ehkäiseviin palveluihin.

Hanna Heinonen, ohjelmajohtaja
Lastensuojelun Keskusliitto