Lasten ja nuorten lisääntynyt psyykkinen oireilu puhuttaa koulussa. Haavoittuvissa oloissa elävien lasten ja nuorten tilanne vaatii toimia ja kannattelua. Tiedonkulku ontuu ja osaamista puuttuu. Sijoitetut lapset ovat tutkitusti muita suuremmassa riskissä syrjäytyä. SISUKAS 2012‒16 projektissa on rakennettu tukimallia alakouluikäisten sijoitettujen lasten koulunkäyntiin ja tuotu konsultaatiota ruohonjuuritasolle.
Mieskaveritoiminta on kivaa. Toiminnan myötä niin miehet kuin myös lapset saavat mielekästä tekemistä ja tärkeän kontaktin toiseen sukupuoleen tai -polveen. Tämän me kaikki jo jokseenkin tiedämme ja olemme omaksuneet, tällaista sanomaa on kiva julistaa pitkin suomenmaata. Mutta myös toisenlaista keskustelua käydään. Sellaista, johon on pakko tarttua. On yksi kysymys yli muiden, johon törmään tuon tuostakin: Miten lasten turvallisuus varmistetaan toiminnassa?
Muistatko miten sinua kosketettiin pienenä lapsena? Saitko käpertyä isän kainaloon tai painautua äidin pehmeään halaukseen? Oliko aikuisen syli sinulle aina varauksetta avoin? Suukotettiinko hyvä yö turvalliseksi ja pahamieli unohduksiin? Vai muistatko etäisen taputuksen olalle tai jäykän halauksen? Ehkä hiusten kömpelö silitys oli hellin kokemasi kosketus? Tai se kun pötkötät mummin kanssa päiväunta hakien, vanha käsi hellästi sinua silittäen.