Äidinkielenä kaksikielisyys-

Syitä julkaisun kirjoittamiselle on monia, mutta yksi tärkeimmistä on se, että keskustelu kaksikielisyydestä laajentuisi koskemaan myös kahden kulttuurin perheitä. Kaksikielisyys on myös heidän näkökulmasta merkittävä kysymys.

Iänikuisen suomi-ruotsi väittelyn sijaan kaksikielisyys pitää nähdä laajemmin, jotta sen potentiaali voidaan paremmin hyödyntää. Kaksikielisyys ei ole pelkästään identiteettikysymys vaan sillä on paljon myönteisiä yksilö-, perhe- ja yhteiskuntatason vaikutuksia.

Julkaisussa pohditaan kaksikielisyyden merkitystä ja vastataan kysymyksiin, kuten:

• Mitä uutta kahden kulttuurin perheet tuovat Suomen kaksikielisyyskeskusteluun?
• Millainen merkitys kaksikielisyydellä on kahden kulttuurin perheiden lapsille?
• Mikä merkitys oman äidinkielen puhumisella on vanhemmalle?
• Mitä hyötyjä kaksikielisyyden tukemisesta on?
• Miksi kahden kulttuurin perheiden näkökulmasta on tärkeää, että väestörekisteriin voisi merkitä useamman kuin yhden äidinkielen?

Kyselyyn saatiin yhteensä lähes 400 vastausta ja yli 96 % vastanneista on sitä mieltä, että väestörekisteriin pitää voida merkitä useampi kuin yksi äidinkieli. Vastaukset voidaan tiivistää kahdeksaan pääperusteluun.

Useamman kuin yhden äidinkielen rekisteröinnin pitää olla mahdollista, koska:

• kaksikielisyys ei ole valintakysymys
• kaksikielisyys on elämäntapa
• kaksikielisyys vastaa monen ihmisen todellisuutta
• yhden äidinkielen valitsemisella on kaksikieliselle käytännön seurauksia
• kaksikielisyydestä tarvitaan totuudenmukaista tietoa
• kaksikielisyys on identiteettikysymys
• ihmisellä on oikeus olla kaksikielinen
• kaksikielisyys on myös yhteiskunnan etu

Vastaajat jakautuivat kuuteen eri vastaajaryhmään taustansa mukaan. Suurin vastaajaryhmä oli kahden kulttuurin perheiden yksikieliset vanhemmat, joiden lapsilla on useampi kuin yksi äidinkieli. Vastauksissa perustelut painottuvat eri tavoin riippuen vastaajasta ja hänen suhteestaan kaksikielisyyteen. On esimerkiksi eri asia miettiä kaksikielisen perheen yksikielisenä vanhempana, minkä kielen lapselleen rekisteriin valitsee, kun pohtia asiaa kaksikielisenä aikuisena.

Kun lapsi on vasta syntynyt ja rekisteriin täytyy merkitä hänen äidinkielensä, kahden kulttuurin perheen vanhempi joutuu vaikean valinnan eteen. Vanhemmat eivät voi tietää kuinka perheessä puhutut kielet tulevat lapsen elämässä asettumaan, mihin kieliin hän tulee identifioitumaan tai kuinka taitavaksi kielten puhujaksi hän kasvaa. Kaksikielinen aikuinen puolestaan miettii asiaa identiteetin, elämäntavan ja käytännön seurausten näkökulmasta.

Julkaisu kokonaisuudessaan on saatavilla sähköisessä muodossa, voit lukea ja ladata julkaisun täältä

Kirjoittaja Tanja Del Angel toimii Duo-hankkeessa projektikoordinaattorina